Japanilaiset potkukelkkakisat

Kävelin alas suoraa ja loivaa hiihtorataa jossa oli kummassakin reunassa urat, sekä kumpienkien urien keskellä pieniä puskia. Sivuiltani laski lapsia potkukelkoilla joissa oli sukset alla, ja takaani kuului heidän valmentajiensa huudot, jotka ohjeistivat heitä jarruttamaan painamalla peput maahan ja ottamaan puskat vastaan haaroillaan. Polun lopussa oli suuri, vahvasti humaltunut yleisö hurraamassa josta ilokseni tunnistin omat ystävänikin. Yritin kävellä sivuun yleisön joukkoon mutta juuri samalla hetkellä sieltä tuli lapsi laskien minua päin, jonka tönäisin kumoon jotten jäisi kelkan alle. Kävelin yleisöön jossa kaverini piirittivät minua joka suunnasta, muodostaen sydämen-muotoisen koreografian. He kaikki katsoivat ylöspäin taivaalle ja kun käännyin itsekin katsomaan, niin sieltä lensi pienlentokone joka veti perässään lippua jossa luki "Happy birthday John!". Tämän luettuani kaikki yleisössä osoittelivat minua sormillaan ja hurrasivat. Tilanne oli varsin ahdistava joten pakenin paikalta juosten.

Saavuin tehdasalueelle missä oli ulkona jonkin sortin teknologiamessut ja paljon japanilaisia esittelemässä tuotteittaan. Menin katsomaan langattomia tietokonenäppäimistöjä, kunnes yhtäkkiä musta mersu tummennetuilla laseilla ajoi ihan viereeni, ja takapenkiltä nousi mies mustassa puvussa aurinkolaseja ja sormikkaita myöten. Kädessään hänellä oli uzi, jota heiluttaen hän komensi muita japanilaisia avaamaan suuren luukun maasta vieressäni. Luukun auettua, tuli lisää japanilaisia jotka heittivät minut alas pää edellä, ja toisen japanilaisen mukaani kuin myös pää edellä. Sen jälkeen perässä tippui kranaatti ja kalaverkko joka sitoi meidät kiinni toisiimme. Kumppanini verkossa otti kranaatin käteensä, poisti siitä sokan, ja alkoi selittämään englanniksi kuinka hän oli sijoittanut mafialta lainaamansa rahat kelkka-kisoihin ja minä pilasin kaiken tönäisemällä hänen voittajaveikkauksensa ojaan. Hänelle annettiin mahdollisuus pelastaa perheensä tekemällä itsestään ja minustaan esimerkin. Hän alkoi itkemään ja minä tuijotin kuinka hän hitaasti päästi kranaatinvarmistinta irti. Heräsin siihen kun sydämeni löi iskun huomattavasti lujempaa kuin normaalisti.

Muumit ja maailmanloppu

Maailmanloppu oli koittanut. Matkapuhelimilla ei saanut yhteyttä kehenkään. Lähdin seikkailemaan mukanani Muumiperhe ja heidän ystävänsä Nipsu, Pikku-Myy, ja Nuuskamuikkunen. Kävelimme pitkin jäätyneitä järviä ja saarien poikki etsien ruokaa tai vastauksia. Tovin seikkailtuamme vastaan alkoi tulla mitä oudompia otuksia joilla oli muun muassa gorillan pää, virtahevon ruumis, ja kuusi jalkaa. Olimme nälissämme ja komensimme Muumimamman hoitamaan meille ruokaa, joka innostuneena lähti esiliina huimuen juoksemaan näitä otuksia kohti. "Helvetin hemulit!" kuului mamman huuto, kun hän huitaisi rautalapiolla ensimmäistä otusta päähän. Otus ei siitä ollut moksiskaan, vaan jatkoi kävelyään polkua pitkin. Muumipappa komensi mamman takaisin keskustelemaan strategiaa millä otukset saataisiin kaadettua. Minä ehdotin naaraan kimppuun käymistä, koska ne ovat heikompia. Nuuskamuikkunen ehdotti vaihtaa lapion tarakkaan ja Nipsuhan olikin jo varastanut polkupyörän mistä Pikku-Myy paraikaa repii tarakkaa irti.

Aiemman epäonnistumisen lannistamana, Muumimamma lähtee erittäin vihaisena tarakka kädessään juoksemaan otuksia kohti kunnes äkillinen tuulenpuuska irroittaa hänen esiliinansa nyörit, ja mamman naama valahtaa välittömästi punaiseksi. Pikku-Myy, seurueen toisena naispuolisena, alkoi tietenkin ensimmäisenä ilkkumaan Muumimamman selluliittipersettä. Muumipeikko, joka oli masennuksissaan koko ajan pysytellyt varjoissa tai ryöminyt lumihangessa, ilmestyi innokkaana katsomaan näkyä. Liian innokkaana. Otukset kääntyvät katsomaan ja ajautuvat välittömästi jonkin sortin shokki-tilaan, kaatuen elottomana maahan makaamaan. Kävelen Nuuskamuikkusen kanssa lähemmäs tutkimaan otuksia, vain huomataksemme että heidän iho on valurautaa. "Perkele! Ei tätä leikkaa edes insestin ensi-erektio!", kuului Nuuskamuikkusen epätoivoinen tunteenpurkaus. Muumipapan pään ylle syttyi hehkulamppu ja hetken päästä kaikki istuimme nuotion ääressä syömässä maistuvaa otusta. Täydessä hiljaisuudessa, tuijottaen tyhjyyteen.

Syötyämme otin vähän etäisyyttä seikkailutovereihini, ja yritin vielä viimeisen kerran matkapuhelimella saada yhteyttä. Soitin Juhalle, joka vastasi ja ilmoitti ettei krapulan vuoksi ole jaksanut vastata puhelimeen. Maailmanloppua ei siis ollutkaan tullut. Heräsin ja heti ensitöikseni mietin kuinka helvetin riippuvainen olen matkapuhelimestani.

Vaatteet ja vartijat

Olin mennyt jatkoille uuden baarituttavuuden luokse johonkin omakotitaloon jossa asui tuntematon pariskunta jotka eivät olleet paikalla. Herättyäni soitin Juhalle että tulee hakemaan minut pois sieltä kunnes huomasin että minulta puuttuu vaatteita. Perskännissä olin hukannut takkini ja sukkia ympäri kämppää. Tuntematon pariskuntakin oli jo tullut takaisin kotiinsa ja yllätykseksi huomasin että kyseessä oli Juhan entinen tyttöystävä nykyisen aviomiehensä kanssa. Samaan aikaan puhelin soi ja Juha ilmoittaa olevansa pihassa. Menin pihalle ja pyysin häntä odottamaan hetken koska minun pitää etsiä vaatteeni. Hän näki ovensuusta samalla exänsä ja alkoi kyselemään vihaisesti että mitä vittua minä niiden seurassa liikun. Sanoin etten tiennyt että he asuvat siellä ja että käyn nopeasti hakemassa vaatteeni ja sitten lähdetään. Juha tiesi että kaikilla talossa on krapula ja päätti vittuillakseen alkaa laulamaan oopperaa, huutaen. Menin takaisin sisälle juosten, ja pariskunta sisällä kyseli pelokkain ilmein että miksi hän noin huutaa siellä. Sanoin että kai hän vain on niin vitun idiootti ja mustasukkainen. Hetken etsittyäni löysin takin sekä sukat ja juoksin ulos pukematta niitä päälle. Siellä kaveri poltteli tupakkaa auto käynnissä ja totesi että kylläpä juopot tällä alueella osaa laulaa hyvin. Olivat viereisen talon juopot laulanut komealla viskiäänellä oopperaa. Istuimme autoon ja yritin alkaa pukemaan sukkia kunnes Juhan exä juoksee pihalle tupakalle, ja tarjoaa Juhallekin yhtä mutta hän ottaa koko askin käteen sanoen "vitun huora" ja lähtee sutien ajamaan pois.

Ajomatkalla Juha sanoi että pitää viedä hänen työkaverilleen kalastustarvikkeita sillä he ovat menossa reissuun tänään. Tässä vaiheessa huomasin että Juhalla on pelkkä kylpytakki päällä. Pääsimme työkaverin pihaan, joka asui noin kilometrin päässä Juhan luota. Nousin autosta ja vihdoin ajattelin pukea sukat jalkaani kunnes kaverini sanoo että hän ei saa auton takaluukkua auki ja hänellä on kotona jokin nappi eteisessä mitä painamalla se luukku aukeaa. Siinä samoin ajatuksin hän lähti kävelemään kotiinsa päin ja käski minun odottaa takaluukun vierellä jotta voin avata sen kun kuuluu napsahdus. Siinä seisoin ilman sukkia hetken ja yritin krapulaisella mielentilalla miettiä mitä tässä tapahtuu. Sitten kuului napsahdus ja menin nostamaan luukkua ylös, joka ei kuitenkaan noussut ylös. Ei, sillä se oli automaattinen ovien-lukkomekanismi. Autonavaimet olivat virtalukossa, ovet lukossa, ja minä seisomassa ulkona vain toisessa jalassa kenkä sukkineen, toinen kenkä ja sukat auton sisällä. Koiranulkoiluttajia käveli ohitse ja koska alue oli rikkaiden aluetta, niin juopon näköisenä kiinnitin paljon huomiota. Lähdinpä siis kävelemään kaverini kotia päin miettien miten tästä selvittäisiin. Noin kymmenen metrin päässä autosta, kuuluu napsahdus ja lähdin juosten autoa päin avaamaan takaluukkua, joka naaman edestä napsahti uudestaan lukkoon. Hetkeä myöhemmin Juha kävelee takaisin ja kysyy miksei luukku ole auki. Kerroin tilanteen ja hetkeäkään miettimättä hän löi kuskin ikkunan rikki ja otti avaimet virtalukosta. Samoilla avaimilla hän avasi takaluukun. Juha lähti viemään kalastustarvikkeita kaverinsa luokse ja itse vain tuijotin tyhjänä yrittäen käsittää mitä helvettiä täällä tapahtuu. Piakkoin Juha tulee takaisin ja sanoo että pitää vielä käydä ostamassa siimoja kaupasta.

Menimme kauppaan ja päätin ostaa samaisesta supermarketista jonkin krapulapirtelön. Siinä samassa huomasin että minulla on sukat takintaskuissa ja ajattelin että nyt on aika pukea ne päälle vihdoinkin. Menin istumaan vaateosaston penkille ja aloin pukemaan sukkia jalkaan. Laittaessani kenkiä jalkaan, vierelleni tuli vartija joka alkoi valoittamaan kenkiäni erittäin kirkkaalla sinertävällä taskulampulla. Tuli uskomaton pääkipu niistä valoista ja sanoin hänelle että pistää sen lampun pois tai löytää sen perseestään pian. Paikalle tuli toinenkin vartija myös valoittamaan ja yritin siinä sitoa kengännauhoja aivan rauhassa kunnes hän pyysi ottamaan kengät pois jalasta ja näyttämään kenkien sisällön. Haistatin vitut, sanoin että on krapula ja ei nyt kiinnosta yhtään alkaa selittelemään mitään heille. Vartija pyysi radioteitse lisäjoukkoja paikalle. Hetken päästä neljä vartijaa seisoo ympärilläni ja katsoo kun sidon kengännauhoja. Jossakin muualla tipahti lasi lattialle ja he lähtivät kävelemään sinne päin. Tässä välissä itse lähdin kävelemään kassalle päin ja huomasin omaksi ilokseni että olin tunkenut krapulapirtelön takintaskuun kun aloin pukemaan sukkia. Otin sen pois takintaskusta ja juuri samaan aikaan takanani vartijat olivat etsimässä minua. He riuhtoivat minut sivuun ja alkoivat spekuloimaan että miten nyt toimitaan. Selitin että aioin kyllä ostaa tuotteen, sillä en kai minä nyt muuten olisi ennen kassaa sitä pirtelöä ottanut ulos taskusta. Jankkausta jatkui vartin verran kunnes minulla paloi hermot ja aloin uhoamaan että vedän jokaista turpaan. Tämän kuultuaan vartijat tulivat keskenään siihen tulokseen ettei minua noin vihaisena voi ulos päästää, joten vievät minut "koppiin" siksi aikaa kunnes kauppa sulkeutuu. Tappelin noin kahdeksaa vartijaa vastaan toivottomasti ja ahdistuksesta tuli niin suuri että heräsin.