Taistelu Oulussa

Päätin lähteä yksin Ouluun bussilla, ihan vain huvikseni katsomaan minkälainen kaupunki se on. Saavuttuani keskustaan, joku pieni koira alkoi heti haukkumaan minulle ja sen pyylevä nuori naisomistaja pyyteli ruotsinkielellä anteeksi koiran haukkumista. Mietin heti että onko tämä taas yksi saatanan hurrikaupunki. Samalla hetkellä tuli vanha puliukko pyytämään rahaa, kuinka muutenkaan kuin ruotsinkielellä, ja pullea leidi jäi neuvottelemaan takaisinmaksusta ja lainakorkoprosenteista samalla kun itse taustalla laitoin päätäni hänen koiransa leukojen väliin. Puliukko lähti pois ja tyttö tykästyi minun leikkiini niin paljon että päätti alkaa puhumaan suomea kanssani. Ehdotin että saattaisin hänet kotiin ja hän kertoisi minulle matkan varrella Oulusta. Päästyämme hänen kotitielleen, pullukka sanoi että hänellä on mustasukkainen poikaystävä mutta haluaisi silti jatkaa keskustelua kanssani. Jäin seisomaan tien päähän, ja hän jatkoi kävelemistä kotiinsa päin, keskustellen kanssani puhelimitse. Päästyään ovelleen, hän sanoi menevänsä nukkumaan ja hehkutti kuinka oli kivaa tutustua. "Kuin myös, vitun läski huora" sanoin ja löin luurin korvaan.


Lähdin kävelemään jollekin metsätielle kunnes yhtäkkiä näin tankin tien varressa ja päätin lähteä sillä ajamaan. Ajaessani pitkin pimeää metsätietä, puhelimeni soi ja äskeinen tyttö siellä itkien kertoi kuinka hänen koiransa oli päässyt karkuun ja juoksee siellä metsätietä pitkin. Näinkin koiran jo edessäni joten ammuin sitä tykillä, toivoen saavani seksiä kiinniottopalkkioksi. Takaani tuli armeijan väkeä golf-autoilla megafooniin huutaen vihaisesti käskyjä pysähtymään. Pysähdyin ja löin ensimmäisen sotilaan kanveesiin ja varastin hänen golf-autonsa. Jatkoin matkaa kunnes tuli iso tiensulku vastaan. Pysähdyin ja kyltissä luki että vesiputki mennyt poikki, huoltotöiden vuoksi tie suljettu. Takaani tuli lisää armeijanväkeä paikalle, tällä kertaa hopeanvärisillä mersuilla.  Huusin ensimäiselle pysähtyvälle kuskille että olen kenraali valepuvussa ja olen suuresti pettynyt heidän toimintaansa ja vaadin saada käyttööni auton. Tämä meni läpi, ja sain mersun avaimet. Lähdin ajamaan pois kunnes näin takapeilistä kovaa käsien huitomista ja mietin jo hetken että se olikin liian helppoa. Pysähdyin koska ajattelin että ampuvat minut muuten. Sotilas juoksi ja sanoi että auto on tulessa ja avasi takaoven ja otti käryävän tupakantumpin lattialta anteeksi pyydellen. Nähtyäni hänen naamansa, tunnistin että hän olikin veljeni. Sanoin että opetelkaa olemaan tupakoimatta autossa. Veljeni puolusteli tekojaan sillä että oli niin hermoja raastava takaa-ajo eikä voinut pysähtyä tupakalle. Annoin anteeksi sillä olihan tämä ehdottomasti vakavin sotatoimi mitä Suomi on ikinä aiemmin kokenut. Otin hänet kyytiin ja ajoimme pois metsätieltä omakotialueelle.

Ehdotin että varastaisimme uudet rekisterikilvet autoomme ettemme heti jäisi kiinni ajaessamme armeijalta varastettua mersua. Veljelle ei tämä käynyt, hän halusi väkisin varastaa uuden auton, kauppakassin, joka herättäisi vähemmän huomiota. Ajoin ensimmäiseen pihaan mistä moinen auto löytyi, ja veljeni hyppäsi tiirikoimaan lukkoa. Kaksi vanhaa mummoa käsilaukkuineen yllätti meidät itse teosta, ja kaivoivat laukuistaan uzit joilla alkoivat ampumaan meitä. Jätin veljeni siihen ja ajoin autolla vähän kauemmas, tarkoituksena tulla takaisin ja ajaa mummojen päälle autolla. En onnistunut, ajoin ojaan. Mummoilta loppui lippaista ammukset joten päätimme veljeni kanssa yksin tuumin että nyt pistetään mummoja pataan. Heidän käsilaukuistaan tippui puukkoja maahan, käytimme niitä ja viilsimme mummoja niskaan. Onnellisina voitosta, lähdimme kävelemään poispäin kunnes takaapäin kuulu kiinankielellä kiroamista. Käännyimme katsomaan, ja kaksi nuorta aasialaispoikaa ottavat mummo-pukuja pois päältään ja tulevat puukkojen kanssa peräämme. Juostessamme heitä karkuun, suuntasin vaistomaisesti lihavan tytön kotia kohti, koska tämä oli ainut paikka jonka kaupungista tiesin. Saavuttuamme hänen kotinsa nurkalle, näimme hänet itkemässä seinään nojaten. Otimme hänestä kiinni ja heitimme hänet meitä takaa-ajavien aasialaisten päälle, jotka kuolivat iskusta samantien. Nostin tytön ylös ja sanoin että löysin hänen koiransa mutta tapoin sen. Tyttö hymyili ilosta ja sanoi että parempi niin, eipähän tarvi enää murehtia missä se on. Lisäsi vielä perään että olemme kai sitten sujut sillä hän teoriassa auttoi listimään aasialaiset.

Jutellessani pihtaripullan kanssa, veljeni oli käynyt varastamassa meille kauppakassin jonka takakonttiin sulloimme kuolleet aasialaiset. Veljelläni oli hotellihuone jonne veimme ruumiit jotka paloiteltuamme teippasimme verhojen syrjäpuolelle kiinnii. Lähettyämme pois hotellista, iskin silmää kauniille respatytölle ja sanoin että laitoin tarkoituksella verhot kiinni huoneessa jotta tunnistaisin huoneen ikkunan ulkoa. Tämä lupasi ettei avaa verhoja kolmeen tuntiin. Veljeni kanssa lähdimme bussilla pois Oulusta, ja katselimme ylpeästi hymyillen hotellihuoneen ikkunaa jonka verhoissa oli ruuminosista kasattu teksti: "Terveisiä Vaasasta."